Thursday, May 19, 2011

Keitä ne on ne sankarit?

Kovia kokeneita kundeja, pystyssä ja makuulla.

Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen kommentoi joidenkin joukkueen jäsenten tukevasti humaltunutta esiintymistä mestaruusjuhlissa HS:n verkkosivujen mukaan seuraavasti:

Päävalmentaja kokee yleismaailmalliseksi sen, että suurissa urheilujuhlissa aikuisten ilonpitoon kuuluu myös alkoholi.
"Lapset ja nuoretkin varmaan ymmärtävät, että aikuiset ihmiset ovat joskus kännissä. Aika monen isä ja äiti ovat kuitenkin joskus olleet humalassa."

Hyvä herra Jalonen, toivottavasti purit edes kieleesi oheisen sammakon loikattua suustasi! Tiedäthän, jääkiekko on Suomessa elämää suurempi asia. Kultajoukkueen pelaajat ovat monen pienen pojan ja tytön esikuvia, todellisia urheilusankareita. Ihailun kohteena olo paitsi antaa myös velvoittaa --- käyttäytymään esikuvan lailla.

Joukkueen jäsenten käytös oli lyhytnäköistä ja itsekästä, turha sitä puolustelemaan. Ensin työ (johon myös edustaminen kuuluu), sitten huvi, sen tietää jo vanha sanontakin.

Herra Jalonen, tiesitkö että maailmalla osataan juhlia ja pitää hauskaa myös ilman alkoholia (ja urheilua)? Uudenvuoden ja heinäkuun neljännen ilotulitukset ilman harharaketteja ja örvellystä, saati paikallinen kyläjuhla ilman oluttelttaa ja kadunpesijöitä, ovat varsinkin lapsiperheen näkökulmasta olleet todella mukavia, turvallisia kokemuksia. Ihmiset ovat aidosti iloisia ja ystävällisiä ja kaikilla on kivaa --- ja kaikki tämä ilman viinaa, ajatella?

Julkinen humalassa esiintyminen koetaan monessa maassa häpeällisenä. Kaipaisin tätä häpeää lisää myös Suomeen, aloitetaan vaikka Teistä, herra Jalonen, myötähäpeäkin kelpaa. Känni ei tee syyntakeettomaksi. Jos kännissä mokaa (kaatuu), niin ei se oikeassa maailmassa siitä paremmaksi muutu, ei vaikka olisi kuinka pyörryksissä (kenkä rikki). Sitä vain mokaa ja häpeää kun mokaa. Ja ei selittele vaan pyytää anteeksi.

Mitä tulee alkoholiin osana suomalaista perhe-elämää, on surullista että niin moni lapsi joutuu näkemään kuinka isä tai/ja äiti juo. Lapset harvoin "ymmärtävät" humalatilaa. He kokevat aikuisten humalan usein pelottavana, kiusallisenakin --- asiana joka tuskin kuuluu onnelliseen lapsuuteen.

Herra Jalonen, Jukka Jalonen --- haluaisitko siis että lapsesi seuraisivat lätkäidoleitten esimerkkiä? Kiekko maaliin ja korkki auki, tai perjantaina ovi kiinni ja korkki auki? --- Minä en. En halua myöskään itse olla sellainen esikuva omille lapsilleni. Koska eivät omat vanhempanikaan olleet, josta heille iso kiitos ♥

Kirjoittaja on 35-vuotias onnellisen lapsuuden läpikäynyt soccer-mom, joka harrastaa tila-autoilua, ei puolla kanssasisartensa tavoin kaikkien Hooters-ravintoloiden sulkemista, mutta odottaa silti esikuvilta esikuvallista käytöstä. Sama keski-ikäinen teeskentelijä astuu opiskeluvuosien häpeästä toivuttuaan enää harvakseltaan korkin päälle, varoen tällöin muuttumasta seuraavana aamuna entisen mäkikotkan entiseksi vaimoksi.

1 comment:

Anna said...

Joopa joo... vähän olen samoilla jäljillä! Urheilu tuo velvollisuuksia, varsinkin kun se on ammattina. Harvapa sitä työpaikan edustustehtävissä kännissä saa olla! Ja näinpä on, että harmillisen huonosti Suomalaiset osaavat juhlia ilman alkoholia :(
Ja turhapa on vatvoa nuorten käyttäytymistä, nuoret edustavat yhteiskunnan normaaleita tapoja, hieman vaan usein korostettuina! Sitä pienet perässä mitä isot edellä!
T: Yksi onnellisen alkoholittoman lapsuuden elänyt :)