Sunday, August 14, 2011

Ameriikan Pauli

Meidän naapurissamme asuu Ameriikan Pauli.

Pauli ajaa vanhalla, ruosteisella Jeepillä ja tekee työkseen kaikkea pientä ja isompaa remonttia. Onpa hän joskus ollut korjaamassa meidänkin kylpyhuonettamme, sukulaistyttönsä kanssa. Pauli on laatuisa mies, aina iloinen ja pihalla nähdessämme käsi pystyssä. Ja ne tarinat ---

---
Paulin äiti on ollut kolme kertaa naimisissa. Vaihtanut aina rikkaasta vielä rikkaampaan.
- Asiani ovat järjestyneet aika hyvin, hän itsekin myöntää.
Ja kaikki nauravat.

---
Paulin Cape Codissa asuva isäpuoli kuoli tänä kesänä. Mies oli joutunut lievän sydänkohtauksen takia sairaalaan, jossa hänellä todettiin laajalle levinnyt syöpä. Ei mitään tehtävissä. 4 viikkoa elinaikaa.

Eräänä iltana Pauli oli ollut isäpuolensa luona drinkeillä.
Isäpuoli oli nauranut, martinilasi kädessään:
- Sopiikohan tämä yhteen lääkitykseni kanssa?
- Mitä sillä on väliä, kuolethan joka tapauksessa.
Eikä hän siihen drinkkiin kuollut.

Isäpuolen kuollessa Paulin suurin huoli oli mitä tuhkille tehdään. Hänen sisarpuolensa huoli oli perinnöksi saatu suuri jätevesialan yritys.

---
Paulin isä asuu Arizonassa. Sodan jälkeen tämä opettajamies oli kaverinsa yllyttämänä sijoittanut viimeiset rahansa ja ostanut maata. 4000 taalaa. Maata keskeltä ei mitään. Lisäksi isäukko oli perustanut kodinkoneliikkeen. Myynyt ilmastointikoneita aavikolla.

Kodinkoneilla pysyi mukavasti leivän syrjässä kiinni, vaurastuikin. Mutta sijoitus maahan osoittautui vuosien saatossa enemmän kuin onnistuneeksi. Paulin isä kun omistaa ison pläntin Scottsdalea. Maan arvon noustessa mies on tehnyt miljoonaomaisuuden, myynyt tontin sieltä, toisen tuolta. Kantritähdille, näyttelijöille ja muille silmäätekeville. Rakentanut omaksi huvikseen huviloita, joita nykyään pitää enimmäkseen tyhjillään. Vuokralaisista kun on vain riesaa.

85-vuotias isäpappa myöntää olleensa vain onnekas. Hyvin onnekas. Viimeiset pari-kolmekymmentä vuotta hän kun on voinut vain olla. Nauttia elämästä. Ja jos aika tulee pitkäksi, aina voi nikkaroida jotain. Käydä rautakaupassa. Ostaa vaneria. Ja sitoa se vanerilevy suoraan narulla loisto-Mersun katolle. Koska se on vain auto. Vaikkakin satojen tuhansien sellainen.

---
Isäpapan naapurissa Arizonassa asuu teksasilainen öljymiljonääri. Se, jonka maalta Shell pumppaa öljyä. Huonossa kuussa Shellin shekki on vain 80,000 taalaa, parhaana yli 500,000.

Kun Paulin siskon tytär sai opintonsa päätökseen, hän meni tapaamaan isoisäänsä Arizonaan. Hän viihtyi siellä viikkoja, kuukausia. Kukapa ei olisi. Naapurin öljymiljonääri piti tytöstä, hänestä joka korjasi meidänkin kylpyhuonetta enonsa kanssa. Lainasi tytölle Lamborginiaan.
- Ota se nyt käyttöösi kun nyt kerran täällä olet. Aja sillä. Nauti nuoruudestasi.

Tällä hetkellä tyttö oleilee San Fransiscossa. Nauttii melomisesta, elämästä. Houkuttelee enoaan kylään.

---
Entäpä se eno sitten, Ameriikan Pauli? Pauli remppaa ja remontoi. Yrittää lopettaa työntekoa nostamalla koko ajan hintojaan. Mutta kun niitä asiakkaita riittää silti. 4000 taalaa terassin rakentamisesta, miehen mielestä hullu summa parin päivän työstä. Silti hänet palkattiin heti.

Ja entä se neuroottinen nainen joka palkkasi hänet tekemään kylpyhuoneremonttia? Hah! Nainen jättää joka ilta täyteen kirjoitettuja post-it lappuja ympäri remonttityömaata. Pyytää oikaisemaan millin vinoon menneen vessapaperitelineen. Kirjoittaa niin paljon ja pientä että Pauli ei saa edes kaikesta selvää, varsinkaan ilman laseja. Vastineeksi Pauli alkoi jättää naiselle lappuja. Keittiön kaappiin. Eteisen laatikkoon.

"Hui! Se oli lähellä!"
"Et saa minua kiinni."
"Järjestä nämä."

---
Oikeasti Pauli haluaisi vain olla. Hän on jo aikoja sitten myynyt talonsa tällä seudulla. Muuttanut vuokralle. Hän haaveilee tyttökaverinsa kanssa Arizonaan muuttamisesta. Arizonassa Paulilla on talo ja kaikki, hän asuukin siellä talven kylmimmät kuukaudet. Paitsi viime talvena, kun Pauli kompastui kengännauhoihinsa ja satutti polvensa. Oli pahimman talven lentokiellossa veritulppavaaran takia.

Tyttökaverikaan ei vain suostu lopettamaan töitään. Vaikka työ enimmäkseen vanhusten sairaanhoitajana raskasta onkin. Sen sijaan tyttöystävä kyllä heittää kaiken Paulin ostaman valkoisen leivän ja rasvaisen ja suolaisen ruuan roskiin. Väittää epäterveelliseksi moisia.

---
Aina silloin tällöin kiusaan Paulia. Kysyn häneltä milloin hän aikoon tehdä tyttöystävästään kunniallisen naisen. Pauli vain nauraa ja sanoo:
- Kuuntele nyt mitä sinä oikein sanot: kunniallinen nainen!
Sitten me nauramme.

---
Mukava mies tuo Ameriikan Pauli.
Viisikymppinen herrasmies.
Jolla on 15 yhteisen vuoden jälkeenkin se tyttöystävä.

No comments: